:VÄITÖS: Suomalaisten asenteita tuotantoeläimiin selvitettiin laajalla kyselyllä

Valtiotieteiden maisteri Saara Kupsala tutki väitöskirjassaan laajan kyselyn avulla suomalaisten asenteita tuotantoeläinten hyvinvointiin ja näihin asenteisiin yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin ryhmäkeskustelujen avulla, millaisia merkityksiä kuluttajat liittävät lihaan ja eläinten käyttöön ruokana. Tulosten perusteella naiset, nuoret ikäryhmät ja kaupunkien asukkaat arvioivat tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilan keskimäärin miehiä, vanhempia ikäryhmiä ja maaseudun asukkaita kriittisemmin. Suhtautuminen tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilaan ei sen sijaan näytä riippuvan koulutustasosta.

Väitöskirja osoittaa lisäksi yhteyden yhteiskunnallisen tasa-arvon kannatuksen ja tuotantoeläimiin suuntautuvien asenteiden välillä. Ryhmäkeskustelut osoittivat kuluttajien neuvottelevan lihan ja eläimen välisen yhteyden monin tavoin: osa esimerkiksi välttää yhdistämästä lihaa sen eläinalkuperään, kun taas toiset käyttävät eläintä muistuttavia ruoka-aineita osana ruokakäytäntöjään . Vaikka lihan ja eläimen välille voidaan rakentaa yhteys, se ei haasta moraalista etäisyyttä ruokana käytettäviin eläimiin.

Kyselyyn vastasi 1890 suomalaista

Kupsalan tutkimus perustuu kyselyyn, johon osallistui 1890 suomalaista. Aineisto poimittiin satunnaisotoksena väestötietojärjestelmästä. Kyselyn vastausprosentti on 47,4, ja sen perusjoukko koostuu manner-Suomessa asuvista 18–75-vuotiaista henkilöistä, jotka puhuvat äidinkielenään suomea. Kyseessä on ensimmäinen väestöpohjainen kyselytutkimus, jossa selvitetään suomalaisten asenteita tuotantoeläimiin useiden kysymyspatteristojen ja monimuuttujamenetelmien avulla. Väitöskirjan aineistona oli myös viisi eri kuluttajaryhmissä toteutettua ryhmäkeskustelua. Aineisto kerättiin Suomen Akatemian rahoittamassa “Eläinten politisoituminen: kuluttajat ja eläintuotanto” -hankkeessa.

Tuotantoeläinten asemasta on tullut entistä näkyvämpi yhteiskunnallinen kysymys. Aiemman tutkimuksen pohjalta suuren yleisön tiedetään arvostavan eläinten mahdollisuuksia lajinomaiseen käyttäytymiseen ja suhtautuvan kielteisesti tuotantoeläinten käyttäytymistä ja liikkumista voimakkaasti rajoittaviin pitomuotoihin. Suurin osa suomalaisista toivoo lisäksi tuotantoeläinten hyvinvoinnin nykyistä parempaa suojelua. Eläinasenteiden yhteyksiä sosiodemografisiin taustamuuttujiin ja muihin tekijöihin on kuitenkin Suomessa tutkittu aiemmin huomattavan puutteellisesti väestöpohjaisilla kyselyillä.

Lähtökohtana sosiologinen eläintutkimus – uusia asennemittareita tuotantoeläimiin suuntautuvien asenteiden tutkimiseksi

Tutkiessaan suomalaisten suhtautumista tuotantoeläimiin Kupsala sovelsi sosiologisen eläintutkimuksen näkökulmia ja käsitteitä. Sosiologinen eläintutkimus on kasvava tutkimusalue, jossa tarkastellaan, kuinka yhteiskunnalliset tekijät muovaavat ihmisten ja eläinten välisiä suhteita ja lajien välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa kehitettiin myös uusia mittareita tuotantoeläimiin suuntautuvien asenteiden tutkimiseen. Asennemittarit mittasivat tuotantoeläinten hyvinvoinnin arviointia eri tuotantomuodoissa, luottamusta vallitsevaan eläintuotantoon, suhtautumista tuotantoeläinten mahdollisuuksiin liikkua ja käyttäytyä lajinmukaisesti, suhtautumista tuotantoeläinten elämän arvoon sekä uskoa eläinten tiedollisiin ja tunnekykyihin.

Sukupuoli, asuinpaikka, ikä ja eläimiin liittyvät kokemukset ovat yhteydessä tuotantoeläinten hyvinvointia koskeviin asenteisiin

Väitöskirja osoittaa, että sosiodemografisista muuttujista sukupuolella on vahvin yhteys tuotantoeläinten hyvinvointiin suuntautuviin asenteisiin; naiset arvioivat tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilan keskimäärin miehiä kriittisemmin. Sukupuolen yhteys asenteisiin on maltillinen ja se säilyy myös silloin, kun iän, asuinpaikan, koulutuksen ja eläinkokemusten vaikutus on vakioitu. Väitöskirja esittää, että muun muassa sukupuolinormeihin liittyvä sosialisaatio, lihan sukupuolittuneet merkitykset ja eläinten sukupuolittunut asema tuotannossa voivat olla eläinasenteissa ilmenevien sukupuolierojen taustalla, mutta suosittaa sukupuolieroja selittävien tekijöiden tarkempaa selvittämistä tulevissa tutkimuksissa.

Kupsalan tutkimuksen mukaan maaseudulla asuvat arvioivat tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilan keskimäärin paremmaksi verrattuna kaupungissa asuviin. Luottavaisempi suhtautuminen tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilaan kasvaa myös iän myötä. Sen sijaan koulutustaso ei ole yhteydessä siihen, kuinka suomalaiset suhtautuvat tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilaan. Kupsalan tutkimus myös osoittaa, että eläimiin liittyvät kokemukset ja tuotantoeläimiin suuntautuvat asenteet ovat yhteydessä toisiinsa. Maataloustausta on yhteydessä myönteisempään arvioon tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilasta. Kotitalouden jakaminen lemmikkieläimen kanssa on sitä vastoin yhteydessä suurempaan huoleen tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja myönteisempään käsitykseen niiden tunteista ja tiedollisista kyvyistä.

Väitöskirja osoittaa, että huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja usko niiden mielen kykyihin ovat positiivisesti yhteydessä sosiaalisen tasa-arvon kannatukseen. Tulos on yhtenevä aiemman tutkimuksen kanssa. Ne, jotka ovat huolissaan tuotantoeläinten elämänlaadusta ja elinolosuhteista, kannattavat todennäköisemmin tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja vähemmistöjen oikeuksien parantamista.

Enemmistö uskoo nautojen ja sikojen tiedollisiin ominaisuuksiin ja tunnekykyihin – harvempi kanojen mielen kykyihin

Väitöskirjassa tutkittiin myös suomalaisten käsityksiä eläinten mielestä. Enemmistö vastaajista uskoi, että tuotantoeläiminä yleisesti pidetyt lehmä ja sika voivat tuntea esimerkiksi kiintymystä ja surua ja kykenevät ajattelemaan. Kanoihin liitettiin verrattain vähän mielen kykyjä lukuun ottamatta kykyä kokea kipua ja mielihyvää ja kykyä muistaa lajitoverinsa. Enemmistö vastaajista uskoi, että lohi tuntee kipua, mutta vain pieni osa uskoi  lohikalojen muihin tunnekykyihin  ja tiedollisiin ominaisuuksiin. Vastaajista huomattavasti suurempi osuus uskoi koiran mielen kykyihin verrattuna tuotantoeläimiin. Luonnonvaraisiin nisäkkäisiin (susi ja hirvi) mielen kykyjä liitti harvempi kuin koiraan ja lehmään. Eläinten sijoittumisella kulttuurisiin ja biologisiin luokkiin, niiden tuttuudella, kulttuurisella näkyvyydellä ja niihin liittyvillä mielikuvilla on merkitystä, kun ihmiset arvioivat eläinten tunteita ja tiedollisia ominaisuuksia. Eläinten mieltä koskevaan kysymykseen vastasi 1824 henkilöä, ja näin tämän kyselyn osan vastausprosentti oli 45,8.

Lihan eläinalkuperä on entistä häivytetympi, mutta kuluttajien suhde lihan ja eläimen välisiin kytköksiin on moninainen

Kupsala tutki ryhmäkeskustelujen avulla, millaisia merkityksiä kuluttajat liittävät lihaan ja eläinten käyttöön ruokana. Väitöskirja esittää, että kuluttajien suhde lihan ja eläimen välisiin kytköksiin ja lihan eläinalkuperän näkyvyyteen on moninainen. Nykyisessä ruokakulttuurissa syödään entistä prosessoidumpaa lihaa, ja lihan yhteys sen eläinalkuperään on entistä huomaamattomampi. Osalle tutkimuksen kuluttajista liha näyttäytyikin ruoka-aineena, jota ei yhdistetä eläimeen. Tässä kuluttajasuuntauksessa vältetään niitä aineosia, jotka tuovat mieleen eläimen ja teurastuksen. Kun lihan yhteys eläimeen häviää, myös eläinten kärsimykseen liittyvät moraaliset kysymykset jäävät näkymättömiksi arjen kulutuksessa.

Toisaalta osa tutkimukseen osallistuneista kuluttajista rakensi yhteyden lihan ja eläimen välille eri tavoin sekä käytti eläintä muistuttavia ruoka-aineita osana ruokakäytäntöjään. Nämä kuluttajat edustivat pääosin vanhempia ikäryhmiä, joten heillä oli kokemusta aiempien vuosikymmenten ruokakulttuurista, jossa lihan eläinalkuperä ja eläinten teurastus olivat vähemmän piilotettuja. Osa kuluttajista myös korosti lyhyitä ruokaketjuja ja koki syötävien eläinten kohtaamisen edistävän vastuullisempaa lihankulutusta. Metsästystä harrastavat kuluttajat antoivat erityisarvon riistanlihalle, joka saattoi olla useankin päivän jahdin takana. Myös prosessi eläimestä ateriaksi oli heille näkyvä. Vaikka osa kuluttajista rakentaa yhteyden lihan ja eläimen välille, moraalinen etäisyys eläimeen säilyy, ja näin sen käyttö ruoantuotannossa mahdollistuu.

Master of Arts, valtiotieteiden maisteri Saara Kupsalan ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja A sociological study of Finnish attitudes, perceptions and meanings regarding animals in food production (Sosiologinen tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tuotantoeläimiin ja eläinten käyttöön ruokana) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Mari Niva Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Rauno SairinenItä-Suomen yliopistosta.

This entry was posted in Väitökset. Bookmark the permalink.