Ruralian tuore raportti kokosi keinoja peltomaan kasvukunnon aistinvaraiseen tarkasteluun

Maan kasvukunto on monipuolinen ja vaikeasti mitattava kokonaisuus, joka kattaa biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia osatekijöitä. Se vaikuttaa ratkaisevasti saavutettuihin satotasoihin ja edelleen käytettävien tuotantopanosten hyötysuhteisiin, viljelyn kannattavuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Peltomaa ja sen kasvukunto on monimutkainen järjestelmä, jonka kokonaisvaltainen hallinta vaatii uudenlaista osaamista sekä uusia työkaluja ja käytäntöjä.

Kasvukuntoa voi jokainen selvittää pellolla myös omatoimisesti uuden raportin ohjeiden avulla. Tähän Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin juuri julkaisemaan raporttiin Peltohavaintoja – Aistinvarainen tarkastelu maan kasvukunnon mittarina on koottu erilaisia maan kasvukunnon havaintomenetelmiä sekä tuloksia niiden soveltamisesta. Raportti on tuotettu osana OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanketta.

Maan rakenne kasvukunnon avain

  • Maan rakenne vaikuttaa suuresti juuriston kasvuun, ravinteiden ja veden ottoon sekä kaasujen vaihtoon ja edelleen pieneliötoimintaan, kertoo raportin kirjoittaja, OSMO-hankkeessa työskentelevä yliopistotutkija Tuomas Mattila Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.
  • Maan rakenteesta ja kasvukunnosta voidaan saada varsin paljon tietoa, kun havaintoja tehdään oikeista asioista. Havaintojen tekoon jokaisen viljelijän ja neuvojan kannattaa paneutua, sanoo erikoissuunnittelija Jukka Rajala, OSMO-hankkeen vetäjä ja yksi raportin tekijöistä. Nyt julkaistavan raportin ohjeiden avulla se onnistuu jo varsin pitkälle.

Havaintomenetelmiä kehitetty käytäntöä palvelevaksi

Havaintomenetelmiä on ollut käytössä tutkimuksessa ja neuvonnassa jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta 2000-luvun aikana niitä on kehitetty edelleen. Kehityksen lopputuloksena on useita menetelmiä, joiden avulla voidaan havainnoida peltolohkoja ja tuottaa luotettavaa tietoa lohkojen välisistä eroista ja yksittäisten lohkojen muutoksista.

Tässä raportissa esitellään joukko havaintomenetelmiä ja tuloksia menetelmien soveltamisesta 24 koelohkolle kolmen vuoden aikana. Havaintomenetelmillä saatuja tietoja myös verrataan lohkoilta tehtyihin mittaustuloksiin. Raportissa on lisäksi runsaasti havaintokuvia, joiden avulla lukija voi kehittää omia havaintotaitojaan.  Havaintomenetelmät soveltuvat monipuolisesti viljelijöiden käyttöön, neuvontaan ja tutkimukseen.

  • Hyvärakenteisessa maassa juuret kasvavat hyvin, suoraan ja tuuheiksi, kasvi saa alhaisemmastakin ravinnepitoisuudesta riittävästi ravinteita. Ja käytettävien lannoitteiden hyötysuhteet paranevat. Viljelijän kannattaakin seurata maan rakenteen kehitystä säännöllisesti, Jukka Rajala toteaa.

Raportti:
Tuomas J. Mattila, Jukka Rajala ja Ritva Mynttinen: Peltohavaintoja – Aistinvarainen tarkastelu maan kasvukunnon mittarina. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 197. 60 s. pdf, 3,5 Mb

This entry was posted in Maatalous. Bookmark the permalink.