Viljelykustannukset nousivat toista vuotta peräkkäin – suurimpana syynä merkittävästi lisääntyneet polttoainekulut

Viljelyn kustannukset nousivat viime satokaudella lähes 150 euroa hehtaarilta verrattuna edelliseen vuoteen. Satokaudella 2011 kustannukset nousivat jo runsaat 100 euroa hehtaarilta, joten nyt viljantuotannossa koettiin toista vuotta peräkkäin merkittävä kustannusten nousu. Tulokset käyvät ilmi ProAgrian Lohkotietopankin tuloksista, jossa viljelyn kehittämisryhmien talousseurannan tuloksia tähän mennessä on analysoitu yhteensä runsaalta 20 000 hehtaarilta ja 300 tilalta painottuen vilja- ja öljykasvien tietoihin.

– Suurimpana syynä kustannusten nousuun viime satovuonna olivat merkittävästi lisääntyneet polttoainekulut. Erittäin sateinen korjuukausi ja korkeat puintikosteudet nostivat viljan kuivauskulut lähes kaksinkertaisiksi. Myös lannoitekustannus oli noin 20 % edellisvuotta korkeampi. Lisääntynyt kasvinsuojelun tarve nosti kasvinsuojelun kustannuksia vajaa 20 %, kertoo ProAgria Kasvin palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitosta.

Viljelyn haasteena on jatkossa kustannusten hallinta ja käytetyille tuotantopanoksille saatava riittävä vastine eli sadon määrä ja hinta. – Viljelysuunnittelupalveluissamme tehdään yhä enemmän ennakkolaskelmia tulevalle sadolle, jossa selvitetään yhdessä asiantuntijan kanssa, millaista sadon määrää ja hintaa tilan tuotantokustannustasoilla tulee tavoitella kannattavaan tulokseen pääsemiseksi, täydentää Peltonen.

Hyvä sadon markkinahinta kannatteli viljelyn tuloksen plussan puolelle

Paikoitellen ennätyssatoja luvanneiden kasvustojen odotukset valuivat syksyn sateiden myötä lähes hukkaan. Toiveita hyvästä tuloksesta piti kuitenkin yllä nousujohteinen viljan ja öljykasvien hintakehitys.

– Hyvällä tasolla säilyneet sadon markkinahinnat kattoivat pääosin kustannusten nousun. Viljan hinnat olivat noin 15–40 euroa ja öljykasvien 70 euroa tonnia kohden parempia edellisvuoteen nähden, toteaa Peltonen.

Kustannusten nousu tarkoitti runsaan 30 euron lisäkustannusta viljatonnia kohden eli keskimäärin saman verran, mitä viljan hinnat nousivat edellisvuodesta. Sadon markkinahinnan nousu näyttikin siis viime kesän viljelyssä valuneen kohonneiden kustannusten kattamiseen.

– Erot tuloksissa tilojen välillä olivat kuitenkin suuret: useita satoja euroja hehtaaria kohden. Viime kesän oloissa löytyi onnistujia, jotka saivat kaiken satonsa korjattua hyvissä olosuhteissa ja joilla peltomaiden rakenne oli hyvässä kunnossa. Toisaalta oli epäonnistujia, joilla jopa puolet sadosta jäi sateiden jalkoihin korjaamatta ja jotka kärsivät myös merkittäviä laatutappioita, kertoo Peltonen.

Ruis, syysvehnä ja rapsi tekivät parhainta tulosta

Tarkastelluista vilja- ja öljykasveista syysviljat ja kevätrapsi saavuttivat parhaimman taloudellisen tuloksen. Niillä nettovoitto eli kokonaistuottojen ja -kustannusten erotus oli noin 250 euroa hehtaarilta. Syysviljojen hyvää tulosta selittävät erittäin hyvät sadot. – Esimerkiksi rukiin keskisato tässä aineistossa oli viiden tonnin tuntumassa hehtaarilta hybridilajikkeiden ansiosta, jolloin sen tulos nousi viljoista parhaimmaksi. Syysviljat eivät myöskään jääneet niin pahasti sateiden alle, sanoo Peltonen. Kevätrapsin tuloksen taustalla oli viljoihin nähden suhteellisesti parempi sadon markkinahinta sekä noin 1 700 kilon hehtaarisato, joka oli 500 kiloa hehtaarilta rypsiä parempi ja lisäsi siten rapsin satotuottoja keskimäärin 260 euroa hehtaarilta rypsiin verrattuna.

Positiivista tulosta tekivät myös mallasohra, kevätvehnä ja kaura. Rypsin tulos ylsi myös niukasti plussalla, vaikka sen hehtaarisato jäi heikohkoksi, 1 100 kiloon hehtaarilta. Rypsin satovaihtelu oli suurta: 600 kilosta 1 600 kiloon hehtaarilta. Rehuohran tulos oli 25 euroa hehtaarilta tappiollinen. Suurimpana syynä rehuohran tappioon oli 3 000 kiloon hehtaarilta jäänyt sato.

Rypsillä ja kevätviljoilla matalia satoja selittää osittain korjaamatta jäänyt ala, joka rypsillä oli lähes 20 % ja viljoilla noin 5 % valtakunnallisten tietojen mukaan.

Erikoiskasveista kuminan tulos oli kaksi kertaa syysviljoja ja rapsia parempi. Kuminan hyvän tuloksen taustalla oli yli 1 000 kiloa hehtaarilta saatu sato ja hyvällä tasolla säilynyt hinta, vaikka uhkakuvia olikin ilmassa hinnan alenemisesta. Härkäpavun ja sokerijuurikkaan taloudellinen tulos oli kevätviljojen tasoa. Näiden kasvien tulokset ovat kuitenkin vasta hyvin alustavia ja tarkentuvat myöhemmin aineistomäärän kasvaessa.

Viljatilojen kokonaiskannattavuus kuitenkin tappiollinen

– Viljatilojen koko toiminnan keskimääräinen kannattavuus jäi tappiolliseksi, vaikka parhailla kasveilla päästiin vuonna 2012 positiiviseen nettovoittoon. Kannattavuuden arvioidaan kuitenkin olevan parempi vuonna 2012 kuin vuonna 2011, kertoo kehityspäällikkö Ari Enroth ProAgria Keskusten Liitosta.

ProAgrian Taloustietopankin tuloksissa tulosanalyysin tehneiden viljatilojen kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0,77 vuonna 2011 ja vuodelle 2012 ennuste on noin 0,85 eli yrittäjätulo olisi noin 85 % yrittäjäperheen oman työn palkkavaatimuksen ja oman pääoman korkovaatimuksen yhteissummasta.  Keskimääräisellä noin 55 hehtaarin viljatilalla yrittäjätulo olisi siten vuonna 2012 keskimäärin noin 18 000 euroa, joka olisi noin 2 000 euroa enemmän kuin vuonna 2011.

Suuri kuivaustarve syö lisäsadon tuoton

Viljan kuivaaminen öljyllä kuluttaa energiaa normaalivuonna saman verran kuin viljely. Energiakustannuksia voi hillitä siirtymällä bioenergian, esimerkiksi hakkeen käyttöön kuivatuksessa. Kannattavaan kuivuri-investointiin tarvitaan suuria kuivausmääriä. – Kuuden tuhannen hehtolitran kuivausmäärällä, hakkeen kustannussäästö öljyyn nähden on 15 vuodessa 100 000 euroa nykyisellä hakkeen markkinahinnalla ja öljyn litrahinnalla, kertoo kehityspäällikkö Maarit Kari ProAgria Keskusten Liitosta.

Suurien satokilojen tuotto jää heikoksi, jos satoa päästään puimaan myöhään, esimerkiksi voimakkaan lannoituksen tai myöhäisen lajikkeen takia. Keskimääräinen, neljän prosenttiyksikön kuivaustarve on energiakustannuksena vajaat 4 senttiä kilolta. Jos kuivausaika kaksinkertaistuu, energiakustannus on jo 16 % viljan 220 euron tonnihinnasta. – Lajikkeella tai lannoituksella saatavan sato- tai hintalisän tulee olla tuntuva, että se kattaa kuivauskustannukset, toteaa Kari.

Lisäkustannuksia jo kertynyt tulevalle kasvukaudelle

Viime kesän vaikeat sääolosuhteet aiheuttavat kustannuskertymää myös tälle kasvukaudelle. – Mikäli pellot tallaantuivat pahoin korjuussa tai kasvustot jäivät korjaamatta, aiheuttaa se lisäkustannuksia kevään muokkaustöihin, jotta kylvöalusta saadaan jälleen kasvukuntoon seuraavalle kasville. Pellolle jääneiden kasvijätteiden murskaus ja muokkaus sekä pellolle syntyneiden urien tasaus vaatii ylimääräistä työtä. Syntyneet vauriot ja edelliskauden kasvustojätteet voivat jo suoraan vaikuttaa haitallisesti uuden kasvuston kehitykseen ja lisätä kasvinsuojelun tarvetta, toteaa Peltonen.

Pahimmin märkyydestä kärsineillä lohkoilla kannattaa viljanviljelyn sijaan satsata perusparannustoimiin, kuten maan vesitalouden ja ojituksen kunnostamiseen. Tämän jälkeen lohkot on hyvä kylvää maata kuohkeuttavilla, syväjuurisilla kasveilla, esimerkiksi viherlannoitusnurmen muodossa, maan kasvukunnon parantamiseksi. – Vaikka viljan hinnat ovat nyt suhteellisen korkealla tasolla, kannattaa tilakohtaisesti laskea, mikä sadon määrä viljasta vaaditaan, jotta se olisi kannattavampi vaihtoehto kuin esimerkiksi viherlannoitusnurmi. Peltojen kasvukuntoon ja viljelykiertojen monipuolistamiseen tulee panostaa, jotta maaperä kestäisi yhä yleisemmäksi käyvät säiden ääri-ilmiöt. Näin saadaan myös parhain hyöty markkinoilta, kun sadon määrä ja laatu vastaavat ostajan tarvetta, muistuttaa Peltonen.

This entry was posted in ProAgria. Bookmark the permalink.